Perjantaina suunnattiin Ärjyn nokka kohti etelää ja Pärnua. Matkassa mukana 5 koiraa ja kaksi henkilöä matkatavaroineen, joten tunnelma oli mukavan tiivis! Tarkempi matkaselostus tulossa jossain vaiheessa...

Irskikehässä koiria mukana 8 - 3 junnua (1+2) ja 5 valioluokan koiraa. Mila aloitti meidän porukan suoritukset. Juuri perjantaina 9 kuukautta täyttänyt tyttönen esiintyi todella mallikkaasti ja valittiin ROP-junioriksi junnusertin kera. Pitääköhän lähteä kokeilemaan niitä paria muuta vielä syksymmällä...?

Huntti oli seuraavana vuorossa ja esiintyikin varmasti, mutta jäi lopulta kakkoseksi latvialaiselle, Venäjältä tuodulle koiralle Richli Red Hat Trick. Tuliaisina siis PU2 sijoitus varaCACIBin kera.

Tessa kiskaistiin kehään suoraan häkistä yhtään valmistelematta ja rouva olikin sateisessa säässä erittäin temperamenttinen ja reipas - kertaakaan aikaisemmin se ei ole ollut noin energinen kehässä. Se hoiti esiintymisen täysin itse ja vei lopulta koko potin olemalla ROP-koira sertin ja CACIBin kera ja valioitui samalla myös Viron valioksi. Mila vielä yllättä paras narttu-kehässä sijoittumalla PN3:ksi - ei hassumpi reissu tuloksellisesti siis. Kokonaistulokset päivitellään jossain vaiheessa tänne.

Sisi eli Devilish Black Magic matkasi perheineen pohjoiseen ja poikkesi matkalla Rovaniemen pentunäyttelyyn sunnuntaina. Tuloksena BIS3-sijoitus! Onnittelut Marille ja Pekalle! :)

Sisi RYP1, tuomari Katja Korhonen (kuva: Heidi Pallari)

Pikaisesti päivitetty näyttelytuloksia useammalta viikonlopulta tuonne tulossivulle. Onnittelut Marille ja Sisille viime viikonlopun ROP-pentusijoituksesta ja Eevalle, Sarille ja haltijaperheelle Jerin ekasta sertistä ja ROPista näyttelydebyytissään! Raumalla oli myöskin ollut hieno irskiviikonloppu pari viikkoa sitten. Viggo ja Fiola ROP ja VSP, Viggo oli päässyt jatkoon ryhmässäkin, mutta sijoitus jäi tällä kertaa uupumaan. Maijalle siellä eka serti ja Namille vaikka kuinka mones ROP-pentu sijoitus, onnittelut!

Viikonloppuna edessä mejä-koe Multialle, jossa Tessakin on ekaa kertaa voittaja-luokassa. Kovin paljoa ei ole harjoiteltu, joten kovin suurin odotuksin emme ole liikenteessä. Irskejä kivasti kokeessa 9 kappaletta, 2 avo- ja 7 voi-luokassa. 18 koirakon koe on työllistänyt ihan kivasti viimeisen viikon ja loppuvalmistelut ovat käsillä. Toivottavasti sade hellittää edes hetkiseksi - onneksi on luvattu suhteellisen hyvää keliä tuonne Keski-Suomeen.

Lauantaina nautittiin isolla porukalla kauniista näyttelysäästä Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla. Pentunäyttelyyn oli ilmoitettu melkein 450 pentukoiraa - meidän porukkaa oli paikalla 8 irlanninterrieriä omistajineen. Oli taas mukava nähdä kaikkia viime syksyn pentuja ja kuulla niiden kuulumiset ihan kasvokkain. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka jaksoitte lähteä mukaan pitkänkin matkan päästä!

Tosiaan koko B-pentue oli paikalla ja tasaista porukkaa tämäkin oli, kuten viime vuonna A-pentuekin. Huntti on jättänyt melkoisesti itseään tähän pentueeseen, suurin osa oli enemmän Hunterin näköisiä kuin Tessan näköisiä. Kaikilla erinomaiset turkit, kuten odotettiinkin. Muutama kaveri oli hieman tukevahkossa kunnossa, mutta kukaan ei ollut onneksi lihava. Tessa on jättänyt vahvasti pienehköä kokoaan sekä A- että B-pentueeseen ja porukka olikin kooltaan hyvin tasaista. Kaikki ovat tällä hetkellä (n. 8 kuukauden isässä) alle 48 senttisiä, eivätkä varmaan enää hirveästi kasva korkeutta. Pojat olivat selvästi tyttöjä isompia, kuten pitääkin - Mila tytöistä suurimpana 47 senttiä, muut 44-46 paikkeilla. Kuvia lisäilen tänne, kunhan niitä ystävällisiltä valokuvaajilta jossain vaiheessa saan.

Terrierit oli tuomaroimassa oli Karin Bergbom, joka on ollut parina viime vuonna myös tekemässä irskien jalostustarkastusta. Kaikki saivat hyvät arvostelut, osa oli enemmän kesken kehityksen kuin toiset ja sekä Boriksella että Sisillä näki selvästi loukkaantumisten vaikutuksen kehitykseen. Varsinkin Boriksella, jonka tosiesta etujalasta huomaa selvästi, että se on ollut paketissa pitkään varpaan murtuman takia. Nyt kuitenkin paljon liikuntaa, kun tassu on kunnossa, niin saadaan tassu ja samalla koko kroppa samaan kuntoon kuin muilla. Kaikki myös esiintyivät hyvin, vaikka taidettiin siellä jollekin tuomari ehdottaa puolen vuoden istumiskieltoa. ;) Arvostelut lisäillään pentujen omille sivuille jossain vaiheessa, jos jotakuta ne kiinnostaa.

Pojista ykköseksi Karin arvioi Masin, joka sai myös KP:n. Karin piti kovasti Boriksesta ja kävi vielä erikseen sanomassa, että kannattaa juoksuttaa poitsua epätasaisessa maastossa, jotta tassu saadaan siitä kuntoutumaan. Tytöissä olikin kaksi eri luokkaa, kun Reppana esiintyi yksinään pikkupennuissa ja B-pentueen kaikki 5 tyttöä isoissa pennuissa. Reppana sai KP:n ja voitti pikkupennut. Isoissa pennuissa ykköseksi kiri syntyessään muita puolet pienempi Tonttu, josta on kehkeytynyt todella viehättävä nuori neitokainen mummon ja isukin seurassa. Tumma pigmentti ja hyvät, tummat luonnonkorvat tekevät ilmeestä kauniin. Toiseksi myöskin KP:n kera tuli Sindi, joka on pennuista kaikista eniten Tessan - ja Must-Be koirien - näköinen. Kolmanneksi sijoittui Sisca ja neljänneksi Sisi. Mila jätettiin ilman sijoitusta, vaikka arvostelu olikin hyvä. Milan korvat olivat melko ikävän näköiset teippien jäljiltä, josta Karin myös mainitsi arvostelussa, vaikkakin todella nätisti. Tytöissä Reea nappasi ykköstilan ja peittosi vielä ROP-kehässä Masinkin. Reppana sai taas todella hienon arvostelun ja varsinkin karvaa kehuttiin paljon, kuten pari viikkoa sitten Hollolassa. Esiintyminen oli myös hyvää, vaikkakin seisomista pitäisi jossain vaiheessa hieman harjoitella.

Kasvattajaryhmässä esiintyivät Masi, Tonttu, Sindi ja Sisca ja ryhmä saikin hvyän arvostelun - tasainen ryhmä, jossa kaikilla hyvät mittasuhteet, ryhdit, liikket ja karvat.

Masi ja Tonttu parikisassa (kuva: Tarja Nordman)

Osa porukasta lähti kohti kotejaan arvostelun päätteeksi, osa jäi odottelemaan isoa kehää. Pari kasvattajaryhmässä olevan koiran omsitajaa lähti muihin tapahtumiin, onneksi koirat saivat jäädä paikalle loppuun asti. Nopeasti aika vierähti jutellessa ja aurinkoa ottaessa - kiitokset myös juttuseurasta naapurikehän chowchow-porukalle. :) Ja kiitokset kuvistakin! Isoon kehään menivät siis Reppana ja kasvattajaryhmä, lisäksi hauskuutimme Tontun ja Masin kanssa parikilpailussa ja Siia kävi Sindin kanssa koira ja lapsi-kehässä. Reppana jatkoi hienoja suorituksiaan ja sijoittui terieriryhmässä neljänneksi.

Reea Reppana (kuva: Tarja Nordman)

Kasvattajakehässä olikin vilskettä, kun ryhmiä oli mukana varmaankin parikymmentä. Yllätys olikin suuri, kun saimme kutsun neljän parhaan joukkoon ja lopulta sijoituksen BIS2-ryhmäksi! Afgaaniryhmä voitti, kolmanneksi sijoittui unkarin vinttikoirat ja neljäntenä bokserit.

Kasvattaryhmässä vasemmalta Masi, Sindi, Sisca ja Tonttu (kuva: Tarja Norman)

Kiitokset vielä kaikille teille, kun jaksoitte tulla Tampereelle koirienne kanssa - ja Tiinalle, joka tuli paikalle ilman koiraa!

Viikonloppuna oli useampi meidän poppoon koira kehissä. Sää ainakin suosi lauantaina Somerolla ja sunnuntaina Hollolassa.

Lauantaina startattiin Sailan, Milan ja Reean kanssa kohti Someron ryhmänäyttelyä. Mila oli ilmoitettu pentuluokkaan ja Reea lähti turistiksi haistelemaan näyttelyilmapiiriä. Tekee sille oikein hyvää matkata hieman ilman isompien koirien tukea ja turvaa. Nyt oli kuitenkin leikkikaveri mukana, joten aivan yksin ei tarvinnut matkassa olla. Reiska A-pentueesta oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja olin sen luvannut esittää.

Tuomariksi oli vaihtunut Paula Heikkinen-Lehkonen (Wolfheart-kettuterrierit), joka tunnetusta kirjoituttaa pitkät arvostelut ja käyttää laajaa skaalaa arvioinneissaan. Irskejä oli ilmoitettu paikalle 6 - 2 narttupentua, 3 urosta ja yksi narttu. Molemmat pennut saivat KP:n ja ykköseksi valittiin erinomaisella arvostelulla Virosta tuotu Champion's Family Dauria eli Nami. Tämä oli Namin toinen kerta ROP-pentuna, joten hyvin on näyttelyura lähtenyt käyntiin. Onnittelu Susannalle! :) Mila sai myös erittäin hyvän arvostelun huolimatta siitä, että se oli vedetty pohjavillalle viikkoa aikaisemmin. Korvatkin olivat oikein hyvin siihen verrattuna, miltä ne näyttivät viikko sitten. Olin jo aivan varma, että niistä korvista ei saada mitään aikaiseksi. Reiska sai H:n, arvostelu oli kuitenkin ihan hyvä. Vilkas ja iloinen kaveri ei oikein malttanut seisoa ja liikkeet menivät peitsiksi suurimman osan aikaa, jonka luulisin vaikuttaneen eniten arvosteluun.

Lauantaina oli myös B-pentueen Sisi ensimmäisessä näyttelyssään Äänekoskella. Hienosti aloitti Sisikin uransa - KP ja ROP-pentu. Onnittelut Marille Keuruulle! Äänekoskella toisena irskinä oli Puolasta tuotu Herra Hiski Machagony eli Zurek.

Sunnuntaina sitten startattiin aamusta heti Reean kanssa kahdestaan kohti Hollolan pentunäyttelyä. Reea oli ainoa irski kehässä, jossa tuomarina oli Juha Palosaari (Starring kettuterrierit ja westiet). Reean arvostelu oli kerrassaan hieno ja tuloksena KP ROP:n kera. Pitkä päivä ei haitannut pikkulikkaa, vaan neiti jaksoi vielä tsempata iltapäivällä ryhmissä sijoittuen hienosti ryhmän kolmanneksi. Kiitokset kehänlaidalle lihapullasta, kun omat namit loppuivat.  Ryhmäkehässä neljänneksi sijoittui norfolkinterrieri Donuts Nachoman - onnittelut myös Piialle hyvästä menestyksestä!

Kiitokset Somerolla olleelle porukalle tosi hauskasta päivästä! Riikalle onnittelut Vinskin ekasta ROPista ja toisesta sertistä sekä Kirsille Impin valioitumisesta vielä tätäkin kautta! Myös Hollolan kehänlaidalle terveiset - airiksen omistajalle ja aussien ja skotin taustajoukoille!

Offen pentueesta olisi sittenkin pari poikaa vapaana peruutusten takia. Pennut täyttävät huomenna 8-viikkoa ja osa on tainnut jo lähteä uusiin koteihinsa. Aika suloisia pakkauksia nuo olivat 5 viikon iässä, kun kävin katsastamassa pentueen Pitkänäperjantaina Ypäjällä. Olivat perineet paljon isäänsä, eli olivat saksalaiseen tapaan tummia ja karvaisia. :) Yhteydenotot pennuista suoraan Pikelle, p. 041-585 0050. 

We spent last weekend in St. Petersburg, Russia and saw some of the historical sights and took part in the CACIB show. Tessa and Hunter were both in the ring with one other bitch in intermediate class from Russia. The judge was Russian all rounder Olga Kosareva. Tessa was BOB with CAC and CACIB and Hunter BOS with CAC and CACIB. Both of them are now also Russian Champions and this was the last CACIB for Tessa's C.I.B -title. Both dogs got also the title RKF Winner 2009. The trip was quite exhausting but also fun. And as an experience not that bad - I'm willing to go there again if necessary.

Viikonloppu vietettiin Pietarissa katsastamassa kuinka Venäjällä pidetään koiranäyttelyitä. Tarkoitus oli mennä valmismatkalla, mutta kolme viikkoa ennen näyttelyä sainkin tietää, että kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien matkat on peruttu. Siinä sitten piti ryhtyä miettimään muita keinoja näyttelyyn pääsemiseksi. Näyttelyyn oli ilmoitettu Tessa ja Huntti - kahden koiran kanssa reissaaminen junalla tai tavallisella bussilla kaikkien tavaroiden kanssa ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta, mutta myöskään omalla autolla Venäjälle lähteminen ei oikein innostanut. Yksinäni en olisi matkaan lähtenyt, mutta kun sain houkuteltua matkaseuraksi venäjää puhuvan tätini, joka on vielä asunutkin Pietarissa jonkin aikaa, niin matkaan uskalsi lähteä. Sitten vain nopeasti hommaamaan viisumeita ja muita pakollisia papereita sekä meille että autolle. Onneksi kaikki saatiin nopeasti kuntoon lyhyestä ajasta ja pääsiäisestä huolimatta. Juuri vaihdettu auto, Ärjy, pääsi kunnon testiin, kuten myöskin takakonttiin hommattu Kulkukoiran veräjä.

Matkaan lähdettiin Tampereelta perjantaina kuuden aikaan illalla. Ensimmäinen koira tosin oli jätetty jo hoitoon pääsiäisenä porukoille ja perjantaina vein Reean Elinan, Ollin ja Papun hoiviin. Varoittelin kovasti erittäin vilkkaasta pakkauksesta, joka vielä lirauttelee sinne tänne. Seuraava etappi olikin Sirkun haku Pirkkalasta ja sen jälkeen matkattiin hakemaan Huntti Lahden eteläpuolelta kyytiin. Sitten porukka olikin kasassa ja auton nokka suunnattiin kohti Rajahovia Vaalimaalla. Saimme peesin Vaalimaalta näyttelypaikalle Lappeenrannasta matkaan lähteneen näyttelyporukan bussin perässä, joten matkateko oli melkoisen helppoa. Rajaa lähdettiin ylittämään lauantain puolella hieman ennen puoli kolmea ja yllättävän hyvin siitä päästiinkin yli. Melkoista touhua tuo kyllä näytti olevan Venäjän puolella - koskaan ei kuulemma tiedä, mitä milloinkin vaaditaan. Pariin kertaan jouduttiin täyttämään tulliselvitys, kun nimet oli väärällä rivillä, mutta muutenhan tuo sujui melko jouhevasti. Siitä sitten aloitettiin parin sadan kilometrin ajo kohti Pietaria.

Näyttelypaikalle saavuimme puoli kahdeksan aikaan aamulla ja ensimmäinen tehtävä oli löytää vessa. Turvamiehet ovella meinasivat olla tiukkana, että sisälle ei pääse ennen kahdeksaa, mutta armahtivat meidät sitten. Koirat olivat kehässä vasta sunnuntaina ja yritin saada lupaa päästä aamuksi näyttelypaikalle siistimään Hunttia, mutta turistikoirat olivat ehdottomasti kiellettyjä. Tosin seuraavana päivänä näyttelyssä oli enemmänkin turisteja - myös yksi ylimääräinen, pikkuruinen irskinarttu oli päässyt seuraamaan kehää. Päätimme lähteä Sirkun kanssa etsimään hotellia, jos vaikka pääsisimme sinne sisään aikaisemmin. Hotelli löytyi helposti - matkaa näyttelypaikalle ei ollut kovinkaan paljoa linnuntietä, mutta Neva siinä välissä hieman hankaloitti matkaa. Nevankin yli päästiin ja löysimme hotellin, joka oli kerrostalojen välissä sisäpihalla, ympäröitynä korkealla rauta-aidalla. Sinne oli turvallista jättää auto parkkiin. Hotellin henkilökunta oli kielitaitoista ja avuliasta ja lopulta pääsimme huoneeseen jo pari tuntia aikaisemmin kuin meille oli luvattu. Sain Huntin siistittyä ja pääsimme katsastamaan Pietarin nähtävyyksiäkin useammaksi tunniksi. Metro on tuollaisessa suurkaupungissa melko näppärä kulkuväline ja kun metroasema oli reilun korttelin päässä hotellista, pääsimme Nevsky Prospektille näppärästi muutamassa hetkessä.

Eremitaasi, Iisakin kirkko ja muutamat muutkin tunnetut nähtävyydet on nyt pikaisesti katsastettu ja todisteena on muutama kuvakin aurinkoisesta, mutta tuulisesta Pietarista. Ruokapaikkakin löydettiin helposti ja ruoka oli makoisaa ja edullista. Suuremmin ei ehditty shoppailemaan ja valvottu yökin alkoi jo painamaan jaloissa, joten suuntasimme takaisin hotellille pissittämään koirat ja nukkumaan. Melkein 12 tunnin yöunet auttoivatkin kummasti ja aamulla oli pirteä olo hyvin nukutun yön jälkeen. Runsas aamiainen piti nälänkin loitolla pitkään näyttelypaikalla, jonne löysimme helposti. Parkkipaikan löytäminen näytti melko toivottamalta tehtävältä - venäläisten tapa parkkeerata autonsa on näkemisen arvoinen. Ensimmäiset paikalle tulija pääsevät lähtemään vasta viimeisenä, kun niiden poistuminen on tehty mahdottomaksi jälkeenpäin tulleiden autojen toimesta. Sirkku sai kuitenkin auton nopeasti hyvälle paikalle, melkein hallin sisäänkäynnin viereen. Kävin sillä aikaa rekisteröimässä koirat näyttelyyn ja maksamassa ilmoittautumismaksut. Paikalla ollut turvamies oli ihmetellyt Sirkulle, että ettekös te olleet täällä jo eilen.

Kaikki paikalle tulleet koirat joutuivat ensin eläinlääkärin tsekkaukseen, jossa katsottiin siru ja koiran yleiskunto. Eläinlääkäriltä saadun lapun kanssa haettiin sitten numerot ja päästiin sisälle halliin. Kehät olivat ihan hyvän kokoiset, kokonaan matotetut. Osa kehistä oli hallin alakerrassa ja muutamia kehiä oli hallin toisessa kerroksessa hallia kiertävällä käytävällä. Siellä oli myös suurin osa tarvikemyyjistä. Koiranpentuja myytiin sekä yleisän sisäänkäynnin luona että yläkerrassa tarvikkeiden lomassa. Foxikehän laidalla liitujauho pöllysi ja suihkepullot suihkivat, kun koiria kunnostettiin kehää varten.

Irskit oli aikataulutettu alkamaan kehän viimeisenä rotuna klo 15.10, joten meillä oli aikaa kierrellä ja katsella näyttelyä. Sirkku toimi myös tulkkina venäläisille, jotka kummeksuivat vierellämme olleita Ceskoslovensky Vlcak-koiria - luulivat niitä susiksi. Irskejä oli ilmoitettu Tessan ja Huntin lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Tuomariksi oli vaihtunut venäläinen allrounderi Olga Kosareva. Huntti oli kiinnittänyt muutaman venäläisen irski-ihmisen huomion jo luettelosta - kävivät kyselemässä häkin vierellä, onko tämä se australialainen koira.

Kehässä ei kauaan aikaa tarvinnut olla. Tuomari pyysi ensin näyttämään koiran hampaat, jonka jälkeen koira tutkittiin hyvin pikaisesti - lähinnä tarkastettiin kivekset ja hieman tarkistettiin karvaa. Sen jälkeen muutama kierros ympäri kehää, edestakaiset liikkeet ja sitten kiitos ja näkemiin. Mitään tietoa ei ollut tuloksesta. Seuraava koira sisään, joka myöskin tuli suhteellisen nopesti pihalle. Tessan kanssa myös nopea pyörähtäminen kehässä, jonka jälkeen venäläinen koira tuli takaisin kehään. Kierros ympäri ja tuomari näytti sijoitukset - Tessa 1. ja venäläinen narttu 2. Ilmeisesti tuo nuori koira sai myös erin - Suomessa todennäköisempi tulos olisi ollut H tai jopa T, sen verran pahoja virheitä tuossa nartussa oli. Myös turistina ollu irski ei ollut lähelläkään Suomen tasoa - luulin sitä itseasiassa hyvin nuoreksi koiraksi, kun se oli todella pieni. Koira oli kuitenkin noin kaksi vuotias, vaikka se oli hyvin pentumainen ja kokoa ei varmaan ollut 40 senttiä enempää. Huntti kutsuttiin sitten myös ROP-kehään ja Sirkku pääsi handlaamaan Tessan - hienostihan tuo meni, sillä Tessa valittiin ROPiksi ja Huntti VSP:ksi. Molemmille siis sertit, joilla ne valioituvat Venäjän valioksi ja lisäksi CACIBit. Tessalle tämä oli sekä se kolmannen maan CACIB että samalla aika-CACIB, joten Tessa on nyt vahvistusta vaille kansainvälinen muotovalio (C.I.B.) Vahvistusta saadaankin sitten odotella luultavasti pitkään, kun nuo venäläiset ovat melko hitaita toimittamaan tuloksia FCI:lle. No, eipä tuolla kiire ole. Näiden lisäksi molemmat saivat RKF Champion laput, jotka muutamien paikalla olleiden mielestä tarkoittavat, että näyttely oli jonkinlainen Voittaja-näyttely. Saa nähdä onko tuo virallinen vai epävirallinen titteli - missään ei ole ollut mainintaa, että tämä olisi ollut titteli näyttely, mutta toistaalta Venäjällä tuollainen ei yllättäisi... Edit.R Kennelliittosta juuri vahvistettu RKF V-09 tittelit molemmille koirille!

Ryhmien alkua jouduttiin odottamaan pitkään - koiratanssiesityksiä oli vaikka kuinka monta ja välissä luettiin runokilpailun voittajan runoja ja etsittiin arpajaisten voittajie yleisön joukosta. Suuri yllätys oli kesken päivän muutamissa esityksissä ammutut paukkulaukaukset, joita moni koira selvästi säikähti. Onneksi omat koirat eivät korvaansa lotkauttaneet pamauksille nukkuessaan häkeissään. Läpijuoksuhan tuo ryhmä oli taas Tessan kanssa, mutta jäätävähän sinne oli. Sen jälkeen sitten pakattiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kohti rajaa. Pääsimmekin ajamaan valoisaan aikaan rajalle asti ja suhteellisen nopeasti pääsimme tälläkin kertaa rajan yli. 10 minuuttia kuitenkin olimme myöhässä Rajahovissa, kun keittiö oli juuri suljettu 10 aikaan. Lämpimän ruoan sijaan söimme sitten sämpylät ja aloitimme ajomatkan kohti Kuopiota, jonne saavuimme noin puoli kolmelta. Pikaisesti vain nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi taas jatkaa matkaa kohti Tamperetta.

Aamupäivällä kävimme kuitenkin Tuhatjalassa, jossa näimme sekä Tessan mamma Faunan että tyttären Tontun. Kaikilta kolmelta napattiin verinäytteet, jotka lähetettiin OptiGenille Usaan PRA-testejä varten. Tessan PRA-diagnoosin jälkeen laitoin viestiä OptiGenille ja kyselin mitä kannattaisi testata, kun irskeillä ei käsittääkseni montaa PRA-tapausta ole löytynyt maailman laajuisesti. OptiGeniltä pyydettiin verinäyte ja kopiot silmätarkastuslausunnnoista. Lupasivat tutkia kaikki mahdolliset testit ja ilmoittaa, jos niistä joku antaisi positiivisen tuloksen. Olisi melkoinen sattuma, jos joku valmis testi sopisi tähän tapaukseen. Nyt vain odottelemme tuloksia. Verinäytteiden oton jälkeen pääsimme lähtemään kohti Keski-Suomea, josta nappasimme Taron mukaan kotimatkalle. Samalla söimme tyhjäksi porukoitten jääkaapin ja jatkoimme viimeiselle etapille pitkällä matkalla. Kun vihdoin ja viimein saavuin kotipihaan kolmen koiran kanssa, oli mittarissa kilometrejä hieman reilu 1450 ja aikaa lähdöstä kulunut melko tarkalleen kolme vuorokautta. Olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Toistekin voidaan matkalle lähteä - vaikka tuolla omalla autolla!