Viime viikonloppu meni omalta osaltani kokonaan Vammalan Masossa, Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä mejä-kokeessa. Pitkän viileän kauden jälkeen viikonlopulle lupailtiin kunnon hellettä - ei hyvä koirien kannalta.

Launtaina tehtiin jäljet - parina oli tällä kertaa novascotiannoutajaa VOI-luokassa ohjaava Eeva ja taas tuli paljon uusia ideoita ja niksejä jäljen tekemiseen. Teimme siis yhden AVO- ja yhden VOI-luokan jäljen. Maasto oli varsinkin AVO-jäljellä erittäin hyvää. VOI-jäljellä varsinkin viimeinen osuus kulku hieman ryteikössä - harmitti katsoa oikealle sivulle, kun noin 50 metrin päässä olisi ollut hienoa kangasmetsää. Mutta suunnistettu, mikä suunnistettu. Hyvät jäljet saatiin kuitenkin molemmista. Lämmintä oli ja itse olin aivan poikki, kun saimme molemmat jäljet tehtyä. Kun sitten oli saunassa pesty hiet pois ja syöty erinomainen keittoateria, en olisi millään jaksanut lähteä ajelemaan kotiin koiria ulkoiluttamaan.

Sunnuntaina olikin aikaisempi herätys - koe alkoi klo 8.00 ja paikalla piti olla 7.30. Onneksi matkaa oli vain reilu 40 kilometriä, joten yöunta kertyi aivan tarpeeksi. Arvonta suosi meitä tällä kertaa ja oma opastusvuoro oli heti ensimmäisellä jäljellä. Tessan jälki oli kolmas jälki, joten metsästä pääsisi siis pois jo ennen puolta päivää. Onneksi päivästä ei tullut ihan niin lämmintä kuin luvattiin, vaikka kyllä metsässä hiki virtasi. Ylituomari muistutti puhuttelussaan sekä koirien että ihmisten nestetasapainosta huolehtimisesta. Vesipullo mukaan jäljelle koiraa varten ja juomataukojen pitoa välillä, jos tilanne sitä vaatii. 

Opastus oli helppo - labbisnarttu Sona teki hienon suorituksen ja AVO1-tuloksen 44 pisteellä. Sain jäljen jälkeen vielä hyviä vinkkejä opastukseenkin Sonan ohjaajalta, Emmalta.

Tessan jäljellä oppaana olikin tuttu irski-ihminen Mervi, joka oli myös kokeessa Roope-irskin kanssa. Tessa lähti omituisen varovaisesti alkumakaukselta - tuomarin arvostelussakin maininta varovaisesta ja epävarmasta lähdöstä. Mietin itsekseni, voiko mahdollinen tiineys näin alkuvaiheessa vaikuttaa näin paljon koiran käyttäymiseen ja samaa oli myös Mervi miettinyt. Pääsimme jälkeä noin 50 metriä, kun tulimme risteävien ojien kohdalle ja siitä alkoikin melkoinen kieppuminen. Paikalla oli runsaasti tuoreita kauriiden  jälkiä, joiden tarkistamisessa meni paljon aikaa. Ilmeisesti Tessa kuitenkin palasi jäljelle aina ja jatkoi hieman eteenkinpäin, kun saimme jatkaa matkaa, vaikka mielestäni Tessa ei jäljellä varmasti ollutkaan. Mutta mitään tietoa ei minulla jäljestä kyllä ollut - hyvin oli Mervi parinsa kanssa jäljen piilomerkannut. Lopulta todella pitkän ajan kuluttua, kun Tessa oli taas lähtenyt metsän ja hakkuun rajalta takaisinpäin sorkan jälkien perässä, tuomari kutsui meidät takaisin ja tuomitsi hukan. Tessa vietiin keskelle hakkuuta ja osoitettiin puhtalle jäljelle. Matkaa ensimmäiselle kulmalle oli vielä vajaa 100 metriä. Tästä lähtikin normaalin tuntuinen jälkityöskentely käyntiin ja kulmalla oltiin aivan tuossa tuokiossa. Loput kaksi osuutta mentiinkin hyvää vauhtia. Tuomari, Jukka Korsberg, sanoi jäljen jälkeen, että hän epäili pääsemmekö ollenkaan sallitussa ajassa eli 45 minuutissa jälkeä loppuun, kun ensimmäisellä, 400 metrin osuudella meni alun vaikeuksien takia melkein 30 minuuttia. Lopulta kokonaissuoritusaika ei kuitenkaan ollut kuin noin 40 minuuttia, joten hyvää vauhtia taivallettiin tuo loppuosuus. Hakkuutkaan eivät tuottaneet Tessalle ongelmia, ainoat vaikeudet olivat nuo tuoreet kauriiden jäljet. Tuloksena kuitenkin AVO2 tulos 35 pisteellä. Arvostelu löytyy toivottavasti pian täältä. Mervi ja Roope saivat myöskin AVO2 tuloksen, mutta pisteitä kertyi melkein 1-tuloksen verran eli 39.

Harjoittelua siis tarvitaan ja mielellään erittäin riistarikkaassa maastossa, jossa voi treenata tuoreiden riistan jälkien seassa. Soittelinkin tuttavapariskunnalle, joilla on mökki melko lähellä Mason koemaastoja ja sain luvan käydä tekemässä harjoitusjälkiä Tessalle. Annukka mainitsi, että he tänäkin vuonna ovat nähneet sekä peuroja että kauriita, joten maastot ainakin kuulostavat lupaavilta. Tosin harjoittelu jää toivottavasti ensi kevääseen, sillä nyt Tessa ottaa aivan rauhallisesti - siis niin rauhallisesti kuin tuollainen aktiivihiiri voi ottaa. Ensi viikolla mennään ultraan katsomaan, näkyykö masussa pentusia...