Viikonloppu vietettiin Pietarissa katsastamassa kuinka Venäjällä pidetään koiranäyttelyitä. Tarkoitus oli mennä valmismatkalla, mutta kolme viikkoa ennen näyttelyä sainkin tietää, että kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien matkat on peruttu. Siinä sitten piti ryhtyä miettimään muita keinoja näyttelyyn pääsemiseksi. Näyttelyyn oli ilmoitettu Tessa ja Huntti - kahden koiran kanssa reissaaminen junalla tai tavallisella bussilla kaikkien tavaroiden kanssa ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta, mutta myöskään omalla autolla Venäjälle lähteminen ei oikein innostanut. Yksinäni en olisi matkaan lähtenyt, mutta kun sain houkuteltua matkaseuraksi venäjää puhuvan tätini, joka on vielä asunutkin Pietarissa jonkin aikaa, niin matkaan uskalsi lähteä. Sitten vain nopeasti hommaamaan viisumeita ja muita pakollisia papereita sekä meille että autolle. Onneksi kaikki saatiin nopeasti kuntoon lyhyestä ajasta ja pääsiäisestä huolimatta. Juuri vaihdettu auto, Ärjy, pääsi kunnon testiin, kuten myöskin takakonttiin hommattu Kulkukoiran veräjä.

Matkaan lähdettiin Tampereelta perjantaina kuuden aikaan illalla. Ensimmäinen koira tosin oli jätetty jo hoitoon pääsiäisenä porukoille ja perjantaina vein Reean Elinan, Ollin ja Papun hoiviin. Varoittelin kovasti erittäin vilkkaasta pakkauksesta, joka vielä lirauttelee sinne tänne. Seuraava etappi olikin Sirkun haku Pirkkalasta ja sen jälkeen matkattiin hakemaan Huntti Lahden eteläpuolelta kyytiin. Sitten porukka olikin kasassa ja auton nokka suunnattiin kohti Rajahovia Vaalimaalla. Saimme peesin Vaalimaalta näyttelypaikalle Lappeenrannasta matkaan lähteneen näyttelyporukan bussin perässä, joten matkateko oli melkoisen helppoa. Rajaa lähdettiin ylittämään lauantain puolella hieman ennen puoli kolmea ja yllättävän hyvin siitä päästiinkin yli. Melkoista touhua tuo kyllä näytti olevan Venäjän puolella - koskaan ei kuulemma tiedä, mitä milloinkin vaaditaan. Pariin kertaan jouduttiin täyttämään tulliselvitys, kun nimet oli väärällä rivillä, mutta muutenhan tuo sujui melko jouhevasti. Siitä sitten aloitettiin parin sadan kilometrin ajo kohti Pietaria.

Näyttelypaikalle saavuimme puoli kahdeksan aikaan aamulla ja ensimmäinen tehtävä oli löytää vessa. Turvamiehet ovella meinasivat olla tiukkana, että sisälle ei pääse ennen kahdeksaa, mutta armahtivat meidät sitten. Koirat olivat kehässä vasta sunnuntaina ja yritin saada lupaa päästä aamuksi näyttelypaikalle siistimään Hunttia, mutta turistikoirat olivat ehdottomasti kiellettyjä. Tosin seuraavana päivänä näyttelyssä oli enemmänkin turisteja - myös yksi ylimääräinen, pikkuruinen irskinarttu oli päässyt seuraamaan kehää. Päätimme lähteä Sirkun kanssa etsimään hotellia, jos vaikka pääsisimme sinne sisään aikaisemmin. Hotelli löytyi helposti - matkaa näyttelypaikalle ei ollut kovinkaan paljoa linnuntietä, mutta Neva siinä välissä hieman hankaloitti matkaa. Nevankin yli päästiin ja löysimme hotellin, joka oli kerrostalojen välissä sisäpihalla, ympäröitynä korkealla rauta-aidalla. Sinne oli turvallista jättää auto parkkiin. Hotellin henkilökunta oli kielitaitoista ja avuliasta ja lopulta pääsimme huoneeseen jo pari tuntia aikaisemmin kuin meille oli luvattu. Sain Huntin siistittyä ja pääsimme katsastamaan Pietarin nähtävyyksiäkin useammaksi tunniksi. Metro on tuollaisessa suurkaupungissa melko näppärä kulkuväline ja kun metroasema oli reilun korttelin päässä hotellista, pääsimme Nevsky Prospektille näppärästi muutamassa hetkessä.

Eremitaasi, Iisakin kirkko ja muutamat muutkin tunnetut nähtävyydet on nyt pikaisesti katsastettu ja todisteena on muutama kuvakin aurinkoisesta, mutta tuulisesta Pietarista. Ruokapaikkakin löydettiin helposti ja ruoka oli makoisaa ja edullista. Suuremmin ei ehditty shoppailemaan ja valvottu yökin alkoi jo painamaan jaloissa, joten suuntasimme takaisin hotellille pissittämään koirat ja nukkumaan. Melkein 12 tunnin yöunet auttoivatkin kummasti ja aamulla oli pirteä olo hyvin nukutun yön jälkeen. Runsas aamiainen piti nälänkin loitolla pitkään näyttelypaikalla, jonne löysimme helposti. Parkkipaikan löytäminen näytti melko toivottamalta tehtävältä - venäläisten tapa parkkeerata autonsa on näkemisen arvoinen. Ensimmäiset paikalle tulija pääsevät lähtemään vasta viimeisenä, kun niiden poistuminen on tehty mahdottomaksi jälkeenpäin tulleiden autojen toimesta. Sirkku sai kuitenkin auton nopeasti hyvälle paikalle, melkein hallin sisäänkäynnin viereen. Kävin sillä aikaa rekisteröimässä koirat näyttelyyn ja maksamassa ilmoittautumismaksut. Paikalla ollut turvamies oli ihmetellyt Sirkulle, että ettekös te olleet täällä jo eilen.

Kaikki paikalle tulleet koirat joutuivat ensin eläinlääkärin tsekkaukseen, jossa katsottiin siru ja koiran yleiskunto. Eläinlääkäriltä saadun lapun kanssa haettiin sitten numerot ja päästiin sisälle halliin. Kehät olivat ihan hyvän kokoiset, kokonaan matotetut. Osa kehistä oli hallin alakerrassa ja muutamia kehiä oli hallin toisessa kerroksessa hallia kiertävällä käytävällä. Siellä oli myös suurin osa tarvikemyyjistä. Koiranpentuja myytiin sekä yleisän sisäänkäynnin luona että yläkerrassa tarvikkeiden lomassa. Foxikehän laidalla liitujauho pöllysi ja suihkepullot suihkivat, kun koiria kunnostettiin kehää varten.

Irskit oli aikataulutettu alkamaan kehän viimeisenä rotuna klo 15.10, joten meillä oli aikaa kierrellä ja katsella näyttelyä. Sirkku toimi myös tulkkina venäläisille, jotka kummeksuivat vierellämme olleita Ceskoslovensky Vlcak-koiria - luulivat niitä susiksi. Irskejä oli ilmoitettu Tessan ja Huntin lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Tuomariksi oli vaihtunut venäläinen allrounderi Olga Kosareva. Huntti oli kiinnittänyt muutaman venäläisen irski-ihmisen huomion jo luettelosta - kävivät kyselemässä häkin vierellä, onko tämä se australialainen koira.

Kehässä ei kauaan aikaa tarvinnut olla. Tuomari pyysi ensin näyttämään koiran hampaat, jonka jälkeen koira tutkittiin hyvin pikaisesti - lähinnä tarkastettiin kivekset ja hieman tarkistettiin karvaa. Sen jälkeen muutama kierros ympäri kehää, edestakaiset liikkeet ja sitten kiitos ja näkemiin. Mitään tietoa ei ollut tuloksesta. Seuraava koira sisään, joka myöskin tuli suhteellisen nopesti pihalle. Tessan kanssa myös nopea pyörähtäminen kehässä, jonka jälkeen venäläinen koira tuli takaisin kehään. Kierros ympäri ja tuomari näytti sijoitukset - Tessa 1. ja venäläinen narttu 2. Ilmeisesti tuo nuori koira sai myös erin - Suomessa todennäköisempi tulos olisi ollut H tai jopa T, sen verran pahoja virheitä tuossa nartussa oli. Myös turistina ollu irski ei ollut lähelläkään Suomen tasoa - luulin sitä itseasiassa hyvin nuoreksi koiraksi, kun se oli todella pieni. Koira oli kuitenkin noin kaksi vuotias, vaikka se oli hyvin pentumainen ja kokoa ei varmaan ollut 40 senttiä enempää. Huntti kutsuttiin sitten myös ROP-kehään ja Sirkku pääsi handlaamaan Tessan - hienostihan tuo meni, sillä Tessa valittiin ROPiksi ja Huntti VSP:ksi. Molemmille siis sertit, joilla ne valioituvat Venäjän valioksi ja lisäksi CACIBit. Tessalle tämä oli sekä se kolmannen maan CACIB että samalla aika-CACIB, joten Tessa on nyt vahvistusta vaille kansainvälinen muotovalio (C.I.B.) Vahvistusta saadaankin sitten odotella luultavasti pitkään, kun nuo venäläiset ovat melko hitaita toimittamaan tuloksia FCI:lle. No, eipä tuolla kiire ole. Näiden lisäksi molemmat saivat RKF Champion laput, jotka muutamien paikalla olleiden mielestä tarkoittavat, että näyttely oli jonkinlainen Voittaja-näyttely. Saa nähdä onko tuo virallinen vai epävirallinen titteli - missään ei ole ollut mainintaa, että tämä olisi ollut titteli näyttely, mutta toistaalta Venäjällä tuollainen ei yllättäisi... Edit.R Kennelliittosta juuri vahvistettu RKF V-09 tittelit molemmille koirille!

Ryhmien alkua jouduttiin odottamaan pitkään - koiratanssiesityksiä oli vaikka kuinka monta ja välissä luettiin runokilpailun voittajan runoja ja etsittiin arpajaisten voittajie yleisön joukosta. Suuri yllätys oli kesken päivän muutamissa esityksissä ammutut paukkulaukaukset, joita moni koira selvästi säikähti. Onneksi omat koirat eivät korvaansa lotkauttaneet pamauksille nukkuessaan häkeissään. Läpijuoksuhan tuo ryhmä oli taas Tessan kanssa, mutta jäätävähän sinne oli. Sen jälkeen sitten pakattiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kohti rajaa. Pääsimmekin ajamaan valoisaan aikaan rajalle asti ja suhteellisen nopeasti pääsimme tälläkin kertaa rajan yli. 10 minuuttia kuitenkin olimme myöhässä Rajahovissa, kun keittiö oli juuri suljettu 10 aikaan. Lämpimän ruoan sijaan söimme sitten sämpylät ja aloitimme ajomatkan kohti Kuopiota, jonne saavuimme noin puoli kolmelta. Pikaisesti vain nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi taas jatkaa matkaa kohti Tamperetta.

Aamupäivällä kävimme kuitenkin Tuhatjalassa, jossa näimme sekä Tessan mamma Faunan että tyttären Tontun. Kaikilta kolmelta napattiin verinäytteet, jotka lähetettiin OptiGenille Usaan PRA-testejä varten. Tessan PRA-diagnoosin jälkeen laitoin viestiä OptiGenille ja kyselin mitä kannattaisi testata, kun irskeillä ei käsittääkseni montaa PRA-tapausta ole löytynyt maailman laajuisesti. OptiGeniltä pyydettiin verinäyte ja kopiot silmätarkastuslausunnnoista. Lupasivat tutkia kaikki mahdolliset testit ja ilmoittaa, jos niistä joku antaisi positiivisen tuloksen. Olisi melkoinen sattuma, jos joku valmis testi sopisi tähän tapaukseen. Nyt vain odottelemme tuloksia. Verinäytteiden oton jälkeen pääsimme lähtemään kohti Keski-Suomea, josta nappasimme Taron mukaan kotimatkalle. Samalla söimme tyhjäksi porukoitten jääkaapin ja jatkoimme viimeiselle etapille pitkällä matkalla. Kun vihdoin ja viimein saavuin kotipihaan kolmen koiran kanssa, oli mittarissa kilometrejä hieman reilu 1450 ja aikaa lähdöstä kulunut melko tarkalleen kolme vuorokautta. Olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Toistekin voidaan matkalle lähteä - vaikka tuolla omalla autolla!