Eilen käytiin ajamassa kolmen muun koirakon kanssa verijäljet Kauppi-Niihaman metsiköissä. Kivaa, kun muutama muukin irskin omistaja on kiinnostunut jälkien tekemisestä koirilleen - on paljon hauskempaa ja antoisampaa tehdä jälkiä koirille, kun mukana on muitakin.

Teimme siis jo keskiviikkona 4 jälkeä - 3 lyhyttä n. 60 metriä jälkeä ensikertalaisille helppoon maastoon ja sitten hieman pidemmän jäljen 2 kulmalla Tessalle hirveään ryteikköön. Tarkoitus ei ollut mennä sellaiseen risukkoon, mutta meneehän se kerta risukossakin.

Torstaina oli melko viileä ilma, tulli olil melkoisen kovaa, vaikka metsässä se ei onneksi tuntunut niin pahalta kuin avoimilla paikoilla. Kaadoksi toin vielä melko jäisen hirven sorkan ja jokaiselle ensikertalaiselle laitettiin hieman nameja kaadolle sorkan lisäksi. Ensimmäisenä jäljen ajoi Arttu, joka keksi nopeasti, mikä homman idea oli. Jälkeä pitkin mentiin nenä maassa, vaikka alussa Arttu tekikin muutaman lenkin jäljen ympärillä.Vajaa 10 metriä ennen kaatoa, nenä nousi pystyy ja ilmavainulla kaadolle. Namit olivat hyviä ja sorkkaakin haisteltiin hyvin.

Seuraavana vuorossa oli Tessan veli Veeti. Veeti kyllä pääsi kaadolle asti, mutta avustettuna eikä kaatokaan juuri kiinnostanut. Keskittymiskyky oli hieman hakusassa tällä kertaa, vaikkakin puolessa välissä jälkeä mentiin nenä maassa jäljen päällä pitkästi.

Viimeisenä ensikertalaisista jäljelle pääse Milo. Milokin oivalsi idean nopeasti, mutta kaarteita tuli huomattavasti enemmän jäljkeä ajaessa. Epävarmuutta oli hiukan havaittavissa, varsinkin kaatoa lähestyessä, mutta se varmasti karisee kokemuksen myötä. Eli varsin positiivinen suoritus ensikertalaisilta - eiköhän näistä kavereista saa hyvää treeniseuraa.

Tessa lähti omaan suoritukseensa normaaliin tapaan reippaasti. Alussa muutama laajahko kierros jäljen ympärillä (ihanaa siinä ryteikössä seurata koiraa...), mutta sen jälkeen suoraviivaisesti ja nopeasti ensimmäiselle kulmalle. Kulmalta Tessa jatkoi muutaman metrin suoraan ja sen jälkeen nopeasti kaartoi jäljelle oikeaan suuntaan. Eteneminen oli varmaan, kunnes tultiin taas tiheämpään risukkoon ja Tessa katosi jäljeltä. Lenkki päätyi toisen kulman ohi seuraavalle osuudelle. Tessa palasi hetken pyörittyään paluujälkeä kulmalle, jonka se löysi hetken seikkailtuaan. Paluujäljestä olisi varmaan kokeessa tuomittu hukka. Kolmannen osuuden alku meni hieman haahuillessa, mutta sitten päästiin taas vauhtiin ja loppu menikin reipasta vauhtia suoraviivaisesti kaadolle. Varmuutta tarvitaan lisää, mutta se nyt ei ollutkaan mikään uutinen. Tänään pitkästä aikaa vuorossa agilitytreenit.