Pääsimme koirien kanssa ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisen rentoutumaan mökille juhannusviikonloppuna. Taro tosin oli ottanut varaslähdön ja lähtenyt mökkeilemään ja lomailemaan porukoitten luo Keski-Suomeen jo paria viikkoa aikaisemmin. Juhannuksena sitten latailtiin akkuja oikein olan takaa - käytiin uimassa, lenkkeiltiin metsässä ja myös ajamassa yksi jälki Tessan kanssa.

Tein jäljen lauantai-iltana kangasmetsään, josta osa oli harvennushakkuun jäljiltä täynnä kuivaa oksaa ja risua. Vaikka maasto olikin suhteellisen helppoa kulkea risuista huolimatta, oli sieni naruineen koko ajan jossain risussa kiinni... Jäljen pituus oli noin 650-700 metriä ja kulmia oli kaksi. Osuudet olivat hieman kaarevia vähän joka suuntaan, kun väisteltiin pahimpia risukoita jälkeä tehdessä. Molemmat kulmat olivat huonoissa paikoissa, varsinkin ensimmäinen oli risukon/pusikon takana eikä näkyvyyttä kulmalle ollut etukäteen. Maasto oli melkoisen kuivaa ja veri tuntui häviävän sienestä kuivaan maastoon ennätystahtia. Verta käytin koko jäljelle noin 2,5 desiä.

Tarkoitus oli lähteä jäljestämään sunnuntaina heti aamusta, mutta suunnitelmat muuttuivat päivän mittaan ja jäljelle päästiin lopulta 6 aikaan illalla, jolloin jälki oli aika tarkalleen 24 tunnin ikäinen. Tessa lähti varmaan tapaansa alkumakaukselta ja jäljesti taas kuin juna jälkeä pitkin. Vauhti oli hyvää kävelyvauhtia - koko jäljenpurkuporukka, 3 henkilöä, pysyi myös hyvin mukana vauhdissa. Risukkokaan ei haitannut enää tässä vaiheessa ja matka jatkui tasaisesti eteenpäin. Tessa teki pieniä tarkastuksia jäljen sivuun, mutta ei poikennut juuri missään vaiheessa edes liinan mitan päähän jäljestä. Ensimmäisen kulman Tessa oikaisi risukon edestä noin metrin, pari ennen makausta. Jäljellä olleet ojatkaan eivät aiheuttaneet kuin muutaman metrin tarkistukset ja matkaa jatkettiin jäljen mukaisesti. Toiselle kulmalle tultaessa Tessa jatkoi matkaa suoraan - huomasi selvästi, että jälki hävisi, mutta Tessa jatkoi kaarrellen eteenpäin etsien jälkeä. Palautin sen suhteellisen nopeasti kulmalle, kun se ei itse lähtenyt etsimään jälkeä oikeasta suunnasta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt odotella hieman kauemmin, että se löytäisi itsenäisesti takaisin jäljelle, aikaa ei kuitenkaan mennyt tuossa harhailussa kuitenkaan juuri ollenkaan. Kulmalta matka jatkui taas tasaiseen tapaan eteenpäin. Viimeisellä osuudella oli muutamia lenkkejä, tosin nekään eivät olleet kovinkaan laajoja ja jäljestys jatkui sujuvasti koko ajan. Viimeiset reilu 100 metriä jälki kulki taas helpossa kangasmaastossa ja vauhti nousi reippaaksi kävelyvauhdiksi ja kaadolle tultiin suoraan. Sorkat olivat taas kerran kotona Tampereella pakkasessa, joten kaadolla nautittiin makkaraa tällä kertaa. Jäljen ajamiseen kului tarkalleen 15 minuuttia.