Päivittäminen jää nyt vain tällaiseksi kuvakavalkadiksi - jospa lähiaikoina ehtisi oikein jotain kirjoittaakin...

Viime lauantaina sain itseäni vihdoin niskasta kiinni ja nostettua Taron trimmipöydälle. Sen turkki alkoi olla jo aika takkuisessa kunnossa - kumpikaan meistä ei nauti turkin selvittämisestä. Taro on jo vuosia ajeltu nyppimisen sijaan ja sen näkee kyllä turkin laadussa. Väri on pysynyt ihmeen hyvin mustana, mutta säänkestävyys on hävinnyt kokonaan ja lisäksi pehmeä turkki takkuuntuu - tai oikeammin huopuu - uskomattoman nopeaan, kun se saavuttaa tietyn pisteen. Tässä Taro viime torstaina, muutama päivä ennen "kaljuamista":

Taro ei ole koskaan oikein tykännyt tästä toimenpiteestä - jos se vain huomaa asian ajoissa, se häviää kuin tuhka tuuleen ja sitä saa metsästää jostain pienestä kolosta esille. Vaikka kaveri onkin nykyään melkoinen ahmatti, ei tässä tilanteessa auta makupalatkaan, ei edes kaikkien aikojen herkku NAKKI. Tällä kertaa pöydälle nosto tapahtui yllättävän helposti - siellä sitten alkoikin se valtava horkka, joka loppui vasta kun koira pääsee pois pöydältä. Aikaa käytetään toimenpiteeseen nykyään mahdollisimman vähän, jotta kaikki osapuolet kestävät sen. Tällä kertaa hommaan vierähti kuitenkin aikaa reilu tunti, jonka jälkeen myös pedikyyri oli hoidettu. Tässä väliotos pöydältä:

Lopputuloksessa tähdätään mahdollisimman helppoon kotikoiralookiin eli kaikki mahdollinen karva pois. Sen verran snautserin tuntomerkkejä jätetään, että pienen pieni parta ja kulmakarvat kaverille jätetään. Partakin lyhennetään niin, että roiman yläpurennan takia ulkona viihtyvä kieli kastuttaa sitä mahdollisimman vähän ja sen puhtaana pito muutenkin on helppoa. Tässä lopputulos - päivittelen myöhemmin seisontakuvan, kunhan sellainen saadaan jossain vaiheessa napattua: