Perjantain agilitytreeneissä oli pitkästä aikaa tunne, että kyllähän tästä vois taas jotain tulla. Johanna oli pitämässä treenit - yhdistettiin kaksi pienempää ryhmää ja silti meitä oli treenamassa vain 5 koirakkoa.

Kannettiin melkein kaikki esteet pihalle, joten harjoitukset olivat melko monipuoliset. Rakennettiin melko yksinkertainen rata, joka käytiin läpi kahdessa osassa ja lopuksi yhdistettiin pitkäksi radaksi. Alla olevasta piirroksesta pääsee hieman jyvälle, mitä tehtiin. Ensimmäisessä osassa mentiin esteet 1-9, toisella kerralla esteet 8-17 ja lopuksi siis koko rata.

Etukäteen Tessan kanssa ongelmalliseksi epäilin heti alkua - Tessalla kun on ollut tapana rynnätä ensimmäisen esteen ali, jos takana näkyy joku ihana kontaktieste. Putki kaukana takananäköpiirissä on myöskin Tessalle melkoinen magneetti, johon epäilin sen ryntäävän. Ensimmäiselle kerralla kun oltiin lähdössä, Tessan mielestä selän takana, parkkipaikalla, olisi ollut jotain todella mielenkiintoista, eikä se meinannut millään asettua istumaan rintamasuunta esteisiin päin. Kun koira oli paikallaan, se malttoi yllättävästi olla paikallaan ja odottaa lähtölupaa. Ensimmäinen este suoritettiin hienosti, vaikka sitä etukäteen epäilinkin. A-este hyvin ja siitä kunnon kontaktin jälkeen pituudelle - sen jälkeen Tessan huomion kiinnitti putki, jolle se yritti karata. Takaisin A:n alastulokontaktille ja meno jatkui - tällä kertaa päästiin jatkamaan. 8. esteen jälkeen Tessa meni ohi 9.esteestä - mä oon aivan liian hidas ohjaamaan Tessaa ja sillä on siis aikaa katsella ja tehdä itse omia päätelmiään estejärjestyksestä. Toisella kerralla tuo kolmen esteen ryhmä menikin hyvin.

Toisella kerralla Tessa hyppäsi renkaan ohi - minä taas myöhässä -  mutta toisella kerralla meni hienosti ja kepit kerta kaikkiaan loistavasti. Ne mennään vielä ohjatusti, minä takapuoli menosuuntaan päin peruuttaen. Tällä kertaa tuskin pysyin vaihdissa mukana ja siitä oli hyvä päästää Tessa putkeen. Keinu onkin Tessalle helppo - tosin aina ensimmäisellä kerralla se meinaa mennä turhan lujaa... Pussi on tuottanut meillä hieman päänvaivaa viime aikoina, vaikka se oli Tessasta oikein mukava vielä talvella. TamSKilla on uudet, muoviset pussit, jotka ovaty huomattavasti jäykemmät kuin entinen, kankainen pussi. Tessa on ollut sitä mieltä, että kun joutuu tekemään näin paljon töitä, on helpompaa palata takaisin. Nytkin se tuli ensimmäisellä kerralla ulos, mutta avustajan kanssa homma toimi ja muilla kerroilla Tessa tulikin pussista hitaasti, mutta varmasti pihalle oikeasta suunnasta. Loppu radasta olikin helppoa. Pöydälläkin Tessa malttaa seisoa hienosti.

Kun rataa mentiin kokonaisuudessaan, homma sujui ihan mallikkaasti. Ongelmapaikkojahan oli edelleen eikä radalta olisi 0 tullut, mutta parempaan päin ollaan menossa. Esteethän Tessa osaa - keppejäkin harjoittellaan ahkerasti myös kotona, joten nekin alkavat pikkuhiljaa sujumaan entistä paremmin. Jotta homma paranee entisestään, on meikäläisen ryhdyttävä miettimään, kuinka siellä radalla oikein kuljetaan ja kääntyillään niin, että se koira kulkee mukana. Käskyjen on tultava nopeimmiksi, jotta Tessa ei ehdi tekemään niitä omia ratkaisujaan radalla. Jatkossa pitäisi ohjaajankin olla paikalla useammin, joten eiköhän jotain edistystä tapahdu jatkossakin.